Tekoälyn integraatio osaksi suomalaista työelämää on saavuttanut pisteen, jossa teknologian mahdollisuudet tunnistetaan laajasti, mutta käytännön soveltamisessa ollaan hyvinkin eri vaiheissa. Suurimpana haasteena ovat arjen realiteetit. Haastattelimme alkuvuoden aikana 15 yrityksen edustajaa heidän tekoälymatkastaan, ja tulokset maalaavat mielenkiintoisen kuvan.
Tekoälyn käytön nykytilaa yrityksissä leimaa voimakas jakautuminen: osa organisaatioista on jo siirtynyt kokeiluista prosessien automatisointiin ja tekoälyagenttien hyödyntämiseen, kun taas merkittävä osa vasta tunnustelee perustyökalujen mahdollisuuksia.
Vaikka asenteet tekoälyä kohtaan ovat pääosin positiivisia ja uteliaita, suurin este kehitykselle ei ole tekninen, vaan inhimillinen ja rakenteellinen. Organisaatioissa vallitsee huomattava ”oppimisvaje”, koska aikaa uuden omaksumiselle ja kokeiluille ei tahdo kiireen keskellä löytyä. Tekoälyä yritetään usein sovittaa vanhojen, kenties jo valmiiksi tehottomien prosessien päälle, mikä estää todellisten tuottavuushyötyjen syntymisen.
Tässä ovat haastatteluaineistomme keskeisimmät oivallukset.
1. Tekoäly nostaa tekemisen laatua
Vaikka tekoälystä puhutaan paljon työn tehostajana ja ajan säästäjänä, monessa yrityksessä se on ainakin alkuun näyttäytynyt ennen kaikkea laadun parantajana. Tekoäly on väsymätön sparraaja, tiivistäjä ja luonnostelija, joka auttaa asiantuntijaa tehostamaan omaa työtä, mutta myös tekemään parempaa laatua. Se ei korvaa työn tekijää, vaan toimii ”superassistenttina”, joka tekee pohjatyön tai sparraa ajattelua.
Useimmat haastatelluista yrityksistä eivät vielä nähneet tekoälyn tehokkuushyötyjä. Edelleen monessa yrityksessä tekoäly on yksilön työkalu. Voinemme siis olettaa, että tekoälyn tehokkuushyödyt ovat laajamittaisemmin vasta tulossa, kun organisaatioissa päästään pidemmälle tekoälyn hyödyntämisessä nykyistä kokonaisvaltaisemmin työnkulkujen ja toimintojen automatisoinnissa.
2. Tuntilaskutuksen haasteet ja asiantuntijuuden uusi rooli
Tekoäly pakottaa asiantuntijaorganisaatiot pohtimaan uudelleen sekä ansaintalogiikkaansa että asiantuntijan perinteisen määritelmää. Tehtyihin tunteihin perustuva laskutus mietityttää, kun tekoäly nopeuttaa työn tekemistä. Osa ennakoi siirtymää yhä enemmän pois tuntilaskutuksesta kohti kiinteitä hintoja, jossa laskutus perustuu käytettyn ajan sijaan tuotettuun lopputulokseen.
Samalla asiantuntijuuden painopiste siirtyy: kun tekoäly hoitaa perusluonnokset ja rutiinit, asiantuntijan rooli muuttuu tekijästä katselmoijaksi. Yrityksissä ajatellaan myös, että manuaalisen perustyön poistuessa asiantuntijoille jää enemmän aikaa kokonaisuuksien pohtimiseen.
Yrityspäättäjät tunnistivat myös, että koska tekoäly tekee virheitä ja tuottaa vain todennäköisyyksiin perustuvia arvauksia, asiantuntijan syväosaaminen on kriittisempää kuin koskaan. Asiantuntijatyössä korostuukin nyt erittäin ammatillinen erikoisosaaminen, jotta hän kykenee suodattamaan tekoälyn tuottamasta tiedosta oleellisen ja tunnistamaan virheet.
”Tekoäly on epätäydellinen työkalu. Asiantuntijuuden todellinen arvo on se substanssiosaaminen, jolla tekoälyn tuottaman tiedon laatua ja virheitä arvioidaan.”
Osa pohtii myös, mitä tapahtuu aloitustason asiantuntijatehtäville, kun tekoäly korvaa tiedonkeruuta ja manuaalista valmistelua. Haastatteluissa nousi esille myös huoli nuorten osaajien liiallisesta luotosta tekoälyn antamiin vastauksiin. Organisaatiot joutuvatkin miettimään, miten uusia asiantuntijoita koulutetaan ja millaisia junioritason tehtävät ovat tulevaisuudessa.
3. Inhimillinen kohtaaminen on uusi luksus
Vaikka tekoäly automatisoi taustaprosesseja, monilla aloilla asiakkaiden luottamussuhde perustuu puhtaasti ihmiskontaktiin. Osa koki palvelubisneksessä myös henkilökohtaisen kontaktin olevan edelleen asiakkaille erittäin tärkeä valintakriteeri tehostuneesta teknologiasta huolimatta. Rutiineista vapautuva aika voidaan ohjata suoraan asiakkaiden kohtaamiseen ja henkilökohtaisempaan palveluun.
Kun teknologia hoitaa yhä suuremman osan tietotyön perusrutiineista, inhimillisen kohtaamisen rooli korostuu vahvasti. Tekoälyn rinnalla korostuukin tarve panostaa esihenkilö-, esiintymis-, myynti- ja tunnekoulutuksiin. Samalla työpaikoilla kaivataan entistä enemmän näkemystä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja mahdollisten ristiriitatilanteiden käsittelyyn.
4. Tekoälyn haasteena yrityksissä ei ole teknologia, vaan aika ja johtaminen
Suurin este tekoälyn hyödyntämiselle organisaatioissa ei ole se, etteikö työkaluja olisi saatavilla. Pullonkaulaksi nousevat:
- Ajanpuute: Arjen kiire syö tilan uuden opettelulta ja kokemusten jakamiselta. Jopa johtoryhmien ja toimitusjohtajien oma ajankäyttö voi muodostua suoraksi pullonkaulaksi tekoälyn edistämiselle.
- Vetovastuun puuttuminen: Liian monessa yrityksessä tekoäly ei ole kenenkään vastuulla. Lisäksi organisaatioista puuttuvat yhteiset pelikirjat ja linjaukset, ja joissain tapauksissa hallituksilta uupuu rohkeutta tai ymmärrystä nopeisiin AI-päätöksiin. Olennainen kysymys onkin, kuka ohjaa ja näyttää suuntaa?
- Kankeat ja epäselvät prosessit: Tekoälyn hyödyntäminen tyssää siihen, että yhteisten järjestelmien ja prosessien rakentaminen vaatii paljon keskustelua. Vanhanaikaisia prosesseja pitäisi ensin ”liinata” eli perata ja selkeyttää, jotta automaatiosta saataisiin irti todellista hyötyä. Huonot prosessit eivät muutu paremmiksi tekoälyllä.
- Tietoturva, sääntely ja epäluottamus laatuun: Tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuus, epämääräisyys ja hallusinointi herättävät huolta ja epävarmuutta työkalujen käytöstä.
- Aloittamisen kynnys ja kokeilukulttuurin puute: Työkalujen ja tiedon paljous hämmentää, eikä organisaatioissa aina tiedetä, mihin työkaluun tulisi panostaa tai mistä edes aloittaa. Työntekijöillä on haasteita kysyä tekoälyltä oikeita asioita, ja usein proaktiivinen ”nörtteily” puuttuu ihmisten odottaessa valmiiksi pureskeltuja ohjeita.
- Esihenkilöiden kyky tukea muutoksessa: Esihenkilöt ovat monesti täysin samalla viivalla alaistensa kanssa, mikä tekee tiimien tukemisesta vaikeaa. Suurimpana riskinä nähdään se, jos tiimien vetäjät eivät itse käytä tekoälyä näyttääkseen esimerkkiä.
5. Muutosvastarinta tekoälyn käytössä on vähäistä – kunhan tukea on tarjolla
Pelko työpaikkojen menettämisestä loisti haastatteluissa poissaolollaan. Joko työntekijät eivät vielä ole havahtuneet siihen, mitä kaikkea tekoäly voi tulevaisuudessa tehdä tai ylin johto vastaajajoukkona antaa vääristyneen kuvan henkilöstön todellisista ajatuksista. Toisin sanoen toimitusjohtajat eivät ehkä tunnista mahdollista pelkoa organisaatiossa. On kuitenkin myös mahdollista, että työntekijät näkevät tekoälyssä mahdollisuuden päästä eroon tylsistä rutiineista.
Suuri osa toimitusjohtajista kuitenkin tunnisti, että henkilöstö odottaa, että heille tarjotaan selkeä suunta ja kerrotaan, mitä pitää tehdä. Oma-aloitteista tutkiskelua ja kokeiluja tekoälyn parissa olisi organisaatioissa haluttu nähdä enemmänkin.
Haluatko kuulla lisää haastatteluiden tuloksista?
Tervetuloa mukaan webinaariimme 30.4.2026 klo 8–9, jossa pureudumme syvemmälle tutkimusaineistoon ja keskustelemme siitä, miten yritykset voivat navigoida tässä murroksessa. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!