Johtaminen on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Ajattelen, että johtamisessa ei koskaan tule valmiiksi. Esihenkilötyössä kehittyy ajan saatossa kokemusten ja vuorovaikutuksen kautta sekä ennen kaikkea itsereflektiota hyödyntämällä. Itsereflektio on oman toiminnan ja ajattelun kriittistä tarkastelua. Sen on todettu olevan yksi tehokkaimmista keinoista kasvaa paremmaksi johtajaksi.
Mitä on itsereflektio?
Itsereflektio on menneistä kokemuksista oppimista sekä omien vahvuuksien ja kompastuskivien tunnistamista. Kyse on käytännössä siitä, että pysähdymme arvioimaan omaa toimintaa ja sen vaikutuksia muihin. Johtamistehtävässä – jota siis jokainen esihenkilö työssään tekee – se on oman johtamistyylin, päätösten ja vuorovaikutustilanteiden tarkastelua. Voimme pohtia esimerkiksi omia toimintatapoja erilaisissa tilanteissa: mitkä vahvuuksistani auttoivat tilanteessa, miten onnistun eri yksilöiden kanssa, mistä epäonnistumiset johtuvat ja mitä niistä voi oppia.
Johtamiskokemusten syntyminen
Antti Uski on tehnyt väitöskirjan oppivasta johtajasta (2021), jossa hän haastatteli 16 huippujohtajaa. Tutkimuksessaan hän totesi, että johtajuuskokemuksia syntyy kolmella eri tavalla: havaitsemalla, kokemalla ja toteuttamalla.
Havainnoidessa henkilö saattaa seurata sivusta johtajuustapahtumaa tai saada muutoin tietoonsa toisten johtajien reaktioita. Tällöin kokemus syntyy sivusta seuraamalla ja tilannetta havainnoimalla. Usein myös tilanteen herättämiä ajatuksia ja tunteita reflektoimalla.
Toiseksi kokemuksia syntyy johtajuustilanteissa, joissa henkilö on itse työntekijänä alaissuhteessa. Oman esihenkilön hyvät ja huonot toimintamallit synnyttävät siis myös
johtajuuskokemuksia.
Kolmas tapa johtajuuskokemuksien syntymiseen on tilanteet, joissa henkilö itse on johtajana. On tyypillistä, että tällaisiin tilanteisiin liittyvät merkitykset avautuvat paremmin vasta jälkikäteen johdettavilta saadun palautteen avulla.
On kuitenkin tärkeää huomata, että pelkät myönteiset tai kielteiset kokemukset eivät automaattisesti johda parempaan johtamiseen. Niiden reflektoiva tarkastelu tukee niistä oppimista.
Miten itsereflektiota tehdään?
Reflektointi voi tapahtua monin eri tavoin. Toiset pitävät päiväkirjaa. Kuulin kerran esimerkiksi mustasta kirjasta, johon yksi esihenkilö kirjasi itselle ylös tärkeitä oivalluksia ja havaintoja. Päiväkirjaa voi pitää myös siitä, millaisia ajatuksia päivittäiset tapahtumat ja tehdyt päätökset herättävät. Toiset arvioivat omaa toimintaansa mentorin, valmentajan tai kollegan kanssa, joka pystyy antamaan ulkopuolista näkökulmaa reflektoitavaan tilanteeseen. Keskeistä kuitenkin on, että esihenkilö pysähtyy pohtimaan säännöllisesti omaa toimintaansa.
Itsereflektion hyödyt johtamistyössä
Oman johtamistyylin tunnistaminen ja sen kehittäminen
Säännöllinen itsereflektio voi auttaa tunnistamaan oman johtamistyylin vaikutuksia organisaation tai tiimin ilmapiiriin ja työntekijöiden suorituksiin. Tiedostamalla, mikä itselle on luontaisempaa ja mikä tulee vähemmän luontaisesti, on helpompi löytää tasapainoisempi lähestymistapa.
Omista virheistä oppiminen
Me kaikki teemme virheitä – myös johtajat ja esihenkilöt. Ratkaisevaa on, miten virheisiin suhtaudutaan. Se erottaa hyvän johtajan loistavasta johtajasta. Reflektion kautta voi tarkastella, mikä meni pieleen ja miksi, sekä miettiä miten vastaavat virheet voidaan jatkossa välttää. Virheiden avoin tunnustaminen ja niistä oppiminen vahvistaa myös ilmapiiriä, jossa kokeilut ovat sallittuja.
Vuorovaikutustaitojen parantaminen
Vuorovaikutus ja viestintä ovat keskeisessä roolissa esihenkilötyössä. Vuorovaikutuksen säännöllinen reflektointi voi auttaa huomaamaan, jos oma viestintä ei ole ollut riittävän selkeää tai jos työntekijän huolia ei ole tullut kuunnelleeksi. Reflektointi voi mahdollistaa korjausliikkeet ja sitä kautta rakentaa luottamusta työntekijöiden kanssa.
Emotionaalisen älykkyyden kehittäminen
Tunneälykkyys eli kyky tunnistaa ja hallita omia ja muiden tunteita, on tärkeä taito, jota erityisesti johtamisessa ja esihenkilötyössä tarvitaan. Reflektointi auttaa tunnistamaan omia tunneperäisiä reaktioita sekä niiden vaikutuksia muihin. Kun esihenkilönä ymmärtää paremmin omaa käyttäytymistään, voi omia tunteita hallita rakentavammin ja reagoida haastaviin tilanteisiin rauhallisemmin ja tasapainoisemmin.
Tee itsereflektiosta rutiini
Kiireisessä esihenkilöroolissa itsreflektio ei ehkä ole tärkein asia prioriteettilistalla ja se saattaa helposti jäädä tekemättä. Siksi oman toiminnan arviointi kannattaakin tehdä osaksi päivittäistä tai viikottaista rutiinia. Tässä muutama vinkki siihen:
- Pysähdy päivän päätteeksi ja käytä muutama minuutti sen pohtimiseen, mikä meni hyvin ja mitä olisit voinut tehdä toisin.
- Kysy palautetta sekä vertaisilta että tiimiläisiltä. Ulkopuolinen näkemys voi avata uusia näkökulmia omiin toimintatapoihin.
- Mieti konkreettiset askeleet, joilla parannat johtamistasi tunnistamillasi kehitysalueilla.