Moni joustavaan työhön tottunut ihmettelee miksi vielä pitää puhua etätyöstä ja etäjohtamisesta. Ei ole sellaista kuin etätyö tai etäjohtaminen, on vain työtä, jota tehdään eri paikoissa ja sen työn johtamista. Onnekkaimmat saavat nauttia ajasta ja paikasta riippumattomasta työstä, säädellä ja suunnitella omat työpäivänsä ja hoitaa työnsä parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan tuloksia syntyy.
Näin hyvin ei kuitenkaan ole läheskään kaikilla. Edelleen meiltä Suomesta löytyy paljon organisaatioita, joissa etätyö ei ole sallittua, tai on sallittua vain rajatulle joukolle, tai joissa työntekoa on vapautettu niin paljon, että saa tehdä enintään yhden päivän viikossa etänä. Olen ollut seuraamassa keskustelua siitä, miten työtä pitäisi mitata ja voidaanko vapaampaa työskentelykulttuuria sallia. Keskustelu saa pahimmillaan hyvin absurdeja muotoja.
Organisaation johto saattaa pohtia sitä, pitääkö jatkossa kaikki kuuden viikon kesälomat, kun neljän viikon kesäloman alkuun ja loppuun ympätään kokonaiset etätyöviikot. Esimiehet miettivät, mitä jos työntekijät alkavat nyt tehdä joka toinen viikko ympäripyöreitä päiviä pitääkseen joka toisen viikon ylityövapaita. Tai mitäs jos joku etätyöläinen aikookin työpäivän aikana ripustaa pyykit, leipoa piirakan tai lähteä 50 kilometrin hiihtolenkille.
Kaikki nämä mietteet olen omin korvin johtajien ja esimiesten suusta kuullut. Niille, jotka ovat tottuneet siihen, että voivat tehdä työtään mistä kulloinkin on fiksuinta, nämä kuulostavat hupaisilta. Itse yli 10 vuotta itsenäisesti töitä tehneenä olen todennut, että pyykkien ripustaminen kesken työpäivän voi olla työn laadun kannalta erinomainen juttu. Kehää kiertäneet ajatukset ovat löytäneet punaisen langan käsien puuhatessa muuta ja työ on saanut uutta puhtia pienen breikin seurauksena.
Eri paikoissa ja eri aikoina työskentelevien ihmisten johtaminen vaatii erilaisia toimintatapoja kuin samassa toimistossa työskentelevän(samapaikkaisen) tiimin johtaminen. Monelle esimiehelle on tullut ehkä pettymyksenäkin se, että etäjohtaminen ei itse asiassa ole sen ihmeempää kuin hyvä ihmisten johtaminen. On kuitenkin tiettyjä asioita, joista on hyvä olla tietoinen, jotta niihin osaa kiinnittää huomiota omassa esimiestyössään. Omaa toimintaa on osattava kyseenalaistaa ja löytää uusia, muuttuneeseen tilanteeseen sopivia toimintatapoja. Liian tiukat raamit ja liika kontrolli tappavat työn ilon etätyössäkin.
Tähän loppuun sopii viime viikolla kuulemani tarina vanhasta tv-ohjelmasta, jossa hovimestari sieti hymyssä suin komentelevaa ja vähän ilkeääkin isäntää. Hymy hovimestarin naamalla pysyi, koska hän itse tiesi salaisuuden, jota isäntä ei tiennyt: hovimestari sylkäisi isännän kahvikuppiin joka aamu. Tämän voimalla hän jaksoi isännän pompottelut ja tärkeilyt. Käskyttämisesta ja kontrollista seuraa aina jonkinlainen kosto. Työpaikalla se usein on sitä, että liika kontrolli vie halut tehdä oma työ parhaalla mahdollisella tavalla. Hommat hoidetaan rimaa hipoen, ilman että siitä tulee sanomista.
Ethän sinä anna työntekijöillesi syytä sylkeä kuppiisi?