Pakollinen etätyöhön siirtyminen on ajanut massoittain ihmisiä toimistoista kotikonttoreihin ja mökkimaisemiin. Toimisto ei ole ollut enää pakollinen työntekemisen paikka, vaan tilanne on opettanut meille kaikille työn tekemisen uusia muotoja. Enää ei ole voitu tehdä, kuten aina ennen on tehty. Useissa organisaatioissa on otettu aimo harppaus eteenpäin ja erilaiset uudet virtuaaliset työkalut ovat mahdollistaneet monipaikkaisen työn tekemisen aiempaa paremmin. Osa on tykästynyt etätyöhön niin, ettei enää kaipaa toimistolle ollenkaan. Mihin siis toimistoa jatkossa tarvitaan?
Suurin osa haluaa tehdä etätyötä myös jatkossa
Noin 70% suomalaisista haluaisi tehdä enemmän etätöitä myös jatkossa. Suomen Yrittäjien työelämägallupin mukaan kokonaan etänä 15% ja osan viikosta 36%. YIT:n tekemän tutkimuksen mukaan vastaajat toivoivat tekevänsä 60% työstään etänä. Vain 3% halusi työskennellä kokonaan toimistolla. Vaikka etätyötä halutaan tehdä enemmän kuin istua toimistolla, sinne haluttaisiin kuitenkin oma kiinteä työpiste. Toimisto nähdään siis eräänlaisena turvamekanismina, joka erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan ja missä oma kiinteä työpiste toimii vakauden ja turvallisuuden tunteen tuojana.
Millainen on uuden ajan toimisto?
Vaatimukset uuden ajan toimistolle ovat kovat. Tarvitaan työpisteitä, joissa on oma rauha. Tarvitaan pieniä neuvottelutiloja. Tarvitaan ihmisten törmäyttämiseen soveltuvia paikkoja. Tarvitaan luovia tilaratkaisuja ideointiin ja kehittämiseen. Meille jokaiselle toimistolla on eri merkitys. Toinen haluaa työskentelemään rauhassa, toinen haluaa tapaamaan ihmisiä. Toinen tarvitsee ergonomisen työpisteen, kun kotona sille ei ole tilaa, toinen haluaa juuri omiin mieltymyksiin sopivan yksityisen kotitoimistopisteen. Mutta kaikki me kaipaamme ajoittain ihmisten kohtaamisia, erityisesti sitä vapaamuotoista yhdessäoloa.
Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys haaste hybridityössäkin
Reilun vuoden aikana valmennuksissa asiakkaiden kanssa on noussut kerta toisensa jälkeen suurimmiksi haasteiksi vuorovaikutus ja yhteisöllisyys, kun emme ole enää samoissa toimistotiloissa jatkuvasti. Kauppalehden tutkimusten mukaan työntekijät arvostavat työkavereiden näkemistä ja yhteistä lounasta. Yhdessä työskenteleminen ja kokeneemmilta kollegoilta oppiminen eli hiljaisen tiedon siirtyminen koettiin tärkeäksi YIT:n tutkimuksessa. Satunnaisten spontaanien kohtaamisten poisjäänti koettiin haasteeksi ja tästä Kati Lanu kirjoitti viime viikolla blogissamme.
Mutta tuleeko spontaaneja kohtaamisia toimistolla jatkossa, kun suurin osa haluaa kuitenkin tehdä enemmän viikostaan etänä? Mikäli Maija käy toimistolla maanantaisin ja tiistaisin ja Pekka keskiviikosta perjantaihin, eivät he koskaan kohtaa fyysisesti, korkeintaan firman kesäjuhlissa ja pikkujouluissa. Tässä pääsemme monipaikkaisen työn johtamisen ytimeen. Vaikka tarjoamme kaikille sopivat toimitilat ja annamme mahdollisuuden tehdä työtä hyvin vapaasti paikkariippumattomasti, milloin ja miten sitten kohtaamme naamatusten?
Tuo ihmiset yhteen
Muutos koronan jälkeiseen uuteen normaaliin – oli se sitten satunnaista etätyötä, hybridityötä tai täysin monipaikkaista työtä – vaatii tarkan pohdinnan siitä, milloin ja missä tuomme ihmiset yhteen. Aivan kuten nyt on järjestetty etäkahveja verkon välityksellä, jatkossa tulee miettiä onko meillä toimistolla yhteiset kahvit tiistaisin ja lounas torstaisin. Palavereihin osallistuminen pohdituttaa myös. Kun nyt on valitettavan paljon istuttu non-stoppina etäpalavereissa, syöty pahimmillaan koneen ääressä ja juostu mikrofoni mutella biotauolla, miten jaamme tulevaisuuden ajankäytön, kun siirtymät ja tauot on taas pakko ottaa huomioon. Milloin on se tilanne, että kaikkien tulee ehdottomasti olla paikalla ja milloin ollaan etänä tai hybridinä?
Missä on se paikka, jossa kohtaamme?
Olen tehnyt 100% etätyötä jo ennen koronaa. Kävin toimistolla satojen kilometrien päässä harvemmin kuin kerran kuussa. Meidän pohjoismaisen tiimin kokoukset olivat lähes aina jossain muualla kuin toimistolla. Fyysisellä toimistolla ei ollut minulle merkitystä. Mutta sillä, että meillä oli ajoittain paikka kohdata, luoda tulevan vuoden strategiaa ja suunnitella tapahtumia, sekä olla yhdessä vapaamuotoisesti, sillä oli merkitystä. Aivan samoin olen kohdannut lukuisia ihmisiä ja toiminut hallituksissa ja projektitiimeissä eri harrastuspiireissä. Eikä meillä koskaan ole ollut kiinteää tapaamispaikkaa. Milloin se on ollut hotelli, mökki, neukkari tai ravintola. Merkitystä on ollut vain sillä, että meillä on ollut ajoittain paikka, jossa olemme päässeet tapaamaan, halaamaan ja nauramaan yhdessä.
Tutustu tekstin kirjoittajaan
Sanna-Riikka Valtonen
Sanna-Riikka on johtamisen ja tiimityön supernainen, jolla on yli 10 vuoden kokemus johtamisesta vähittäiskaupassa sekä työskentelystä kansainvälisessä tiimissä. Sanna-Riikalla on vahva liiketoimintaosaaminen yhdistettynä valmennuskokemukseen niin johtajuus-, vuorovaikutus- kuin myyntitaidoissakin. Erityisosaamisalueena vuorotyön johtaminen.